Minkä jälkeen sinulla ei vaan voi olla enempää?

Tänä aamuna Instagramissa vanha koulututtuni kirjoitti, että hän toivoo ”tulevaisuudelta aina eniten sitä, että saisi pitää sen, mitä jo on”. Twitterissä Marko Suomi puolestaan jakoi Ylen artikkelin kolmesti loppuunpalaneesta naisesta.

Nämä saivat jonkun synapsin aivoissa aktivoitumaan ja yhtäkkiä aloin miettiä, minkä verran asioita ihmisillä ylipäätään voi olla. Onko aikamme uupumisen, kiireen ja jatkuvan paremman elämän rakentamisen ytimessä virheellinen kuvitelma, että kaikki on mahdollista ja täten kaikkea pitää tavoitella?

Entä jos elämämme piirillä on mitta

Tulin ajatelleeksi, että mitä jos elämässä olevien asioiden määrä olisikin jollain tapaa samanlainen vakio kuin vuorokauden tunnit. Siis että jokaisella on 24 tuntia joka päivä ja jokaisella on 24 asiaa, joista on realistista pitää huolta. Leiki hetki kanssani tällä ajatuksella.

Mieti, mitä sinulla jo on. Perhettäsi, ystäviäsi, hyvän päivän tuttujasi, harrastuksiasi, rutiinejasi, kotiasi, kesämökkiäsi, laivaasi tai autoasi tai polkupyörääsi, lemmikkejäsi, soittimiasi, taitojasi, fyysistä kuntoasi, muuta maallista omaisuuttasi, projektejasi ja tavoitteitasi. Montako voisit ottaa tähän kasaan lisää, että et alkaisi laiminlyödä mitään jo olemassa olevaa?

Mikä on uuden arvo, jos sen suhteuttaa vanhan arvoon?

Jos opettelet uuden kielen, oletko valmis unohtamaan jotain muuta? Jos löydät uuden ystävän, oletko valmis luopumaan yhdestä vanhasta? Jos otat elämääsi uuden projektin, kestätkö, jos joku muu elämäsi nurkka alkaa repsottaa? Mikä on uusien asioiden, taitojen, ihmisten ja omaisuuden haalimisen hinta?

Tietenkään se, että opettelee uuden kielen, ei tarkoita vanhan unohtumista. Mutta montaako kieltä ihminen voi osata ja ylläpitää, ennen kuin joku unohtuu? Tai tarkoittaako loputon kielten opettelu sitä, ettet ehdi huoltaa polkupyörääsi?

Kaikki, mistä emme pidä huolta, ennen pitkää rapistuu: ihmissuhteet, taidot, kunto ja omaisuus yhtä lailla. Vaatteet pölyyntyvät nurkissa, soitinten ääni tunkkastuu, Cooperin testin tulos laskee, puutarha pajukoituu, maali hilseilee, ystävä vastaa puhelimeen vähän vähemmän innostuneesti. Saamme pitää vain sen, mistä pidämme huolta.

Montako asiaa yhden ihmisen on mahdollista pitää?

Tunti on vaikea mittayksikkö

Keskusteluissa vilisevät kaikki ne lukemattomat lukemattomat kirjat, ne kaikki syksyn uudet taitokurssit, itsensäkehittämisprojektit, uudet kesämökit, meditointihaasteet ja kaikki se, mihin pitäisi ryhtyä. Ihmiset kipuilevat, kun eivät voi ottaa kaikkea sitä uutta, mitä haluaisivat.

Suunnilleen jokainen tuskailee sen kanssa, että vuorokauden tunnit eivät riitä kaikkeen. Ehkä tuntien miettiminen ei kuitenkaan auta meitä tarkastelemaan elämäämme kokonaisuutena? Mitä jos kyse ei ole siitä, onko meillä aikaa vaan siitä, onko elämässämme tilaa jollekin uudelle, mitä siellä ei vielä ole?

Mitä jos laarini on jo täynnä? Mitä jos minulla on jo ne 24 (tai oikeastaan 240) asiaa, joiden ylläpitoon minun tulisi keskittyä, jos haluan pitää ne?

Entäs jos oikea kysymys ei olekaan, että ”mitä uutta voin ottaa” vaan toteamus, että en voi ottaa enää mitään uutta! Tai siis voin, mutta minun on tehtävä se tietäen, että luovun silloin jostain vanhasta.

Tarvitsemmeko jonkun sanomaan, että tämä riittää?

Tuntuu, että korona antoi monelle hyvän syyn olla kotona, tehdä vähemmän ja jättäytyä pois niistä lukuisista sitoumuksista, jotka on joskus tullut tehneeksi. Tarvitsimme ulkopuolelta painavan syyn, jolle emme itse voineet mitään.

Mutta mitä meille tapahtuu, kun aika joskus taas muuttuu ja koko mahdollisuuksien maailma aukeaa jälleen edessämme? Entä se mahdollisuuksien maailma, joka edelleen on saatavilla koronasta huolimatta?

Helpottaisiko tuskaasi, jos olisi joku quota, jonka täyttyminen olisi merkki siitä, että nyt sinun rajasi on tässä? Loppuisiko päättymätön kaiken tavoittelu, helpottaisiko fomo? Muuttuisiko ein sanominen helpommaksi?

”Kiitos kutsusta, olisi kiva osallistua, mutta minun 24 asiaani on täynnä ja joutuisin heittämään isäni yli laidan, jos sanoisin tälle kyllä.”

Vain kourallinen rakastettavia asioita

Itselleni tämä kevät on ollut tärkeä. Korona pakotti minut kuukausiksi aloilleen, muutto maalle toi elämääni uusia asioita. Se myös vei elämästäni paljon asioita. Paljon asioita jäi Helsinkiin. Isoja paloja arjesta katosi koronan myötä.

Silti liikutuin miltei kyyneliin ystäväni Instagram-päivityksestä. Oivalsin, että haluan pitää tämän. Tämän arjen, tämän työn, tämän kodin, tämän perheen. Se tarkoittaa sitä, että kovin monelle muulle asialle en voi enää sanoa kyllä.

Saan toivottavasti pitää sen, mistä olen valmis pitämään huolta.

Varo hopealuoteja ja yhden totuuden messiaita

En tiedä mistä nauttisin enemmän, kuin hurmaantumisesta. Hurmaantuminen on tietenkin äärettömän vaarallista, sillä pelkästään rakkaus ei ole sokea. Hurmion lähinäkö on myös aivan olematon. Yksi hurmion sivuvaikutus on haloefekti, joka saa aikaan sen, että hetken aikaa tämän maan päällä tallustaa olento, joka tuntuu mie-let-tö-män ylitsepääsemättömältä.

Romanttisessa mielessä mieletön ylitsepääsemättömyys näyttäytyy siten, että toista ei voi lakata ajattelemasta edes unissaan. Hänestä ei kerta kaikkiaan meinaa päästä millään yli, useimmat eivät haluakaan. Kun kaksi ihmistä ei halua päästä yli toisistaan, niin sitä kutsuttaneen parisuhteeksi.

Mutta oletko koskaan kokenut platonista hurmiota? Se se vasta hurja kuvio onkin.

Lue lisää Varo hopealuoteja ja yhden totuuden messiaita

Sanat luovat todellisuuden

Olen pitkään, todella pitkään, siis aivan liian pitkään, pyöritellyt päässäni artikkelia kielen vallasta. Olin saanut aikaiseksi pelkän ingressin, joka meni näin: ”Ampumalla sinua päähän, lopettaisin luultavasti maallisen taipaleesi. Ampumalla päähäsi ajatuksia, minulla on valta muuttaa maallisen taipaleesi kulkua. Näistä jälkimmäinen on nähdäkseni tuhoisampaa.” On selvää, että yritin syödä elefantin.

Aamulehden avauksesta seurannut paskamyrsky on kuitenkin tuonut diskurssianalyytikon minussa jälleen aiheeni äärelle, tällä kertaa tosissani ja väkisin. Yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että sillä on merkitystä, millaista kieltä käytämme.

Lue lisää Sanat luovat todellisuuden

Ei mutan muttaa

En välttämättä sanoisi, että kulunut 12 kuukautta olisi ollut elämässäni helppo, mutta se toi mukanaan oivalluksia. Ensin niitä heiteltiin minulle lempeästi. Kas tässä, ota koppi. Sitten niitä alkoi tulla vähän rivakammalla tahdilla. Nyt on kuin istuisi tenniskentällä oikosulkuun menneen pallonsyöttökoneen edessä, housut punaisessa pinnoitteessa, naama mustelmilla.

Alright, elämä, I get it. Sulla on asiaa.

Näistä päin turpavärkkiä singahtelevista elämänopetuksista kouraan on tarttunut yksi erityisen väkevä, jonka haluaisin jakaa teidän kanssanne. Se menee näin.

Minä olen vastuussa. Minä vain olen.

Lue lisää Ei mutan muttaa

Pitääkö sinutkin huostaanottaa?

Jos olisin itseni lapsi, viimeisen vuoden aikana minut olisi huostaanotettu. Olin kakara, jolla ei ollut mitään kotiintulo- tai nukkumaanmenoaikoja, säännöllistä ruokarytmiä tai karkkipäiviä. Kanssani oli ihan turha edes aloittaa keskustelua liikunnasta tai ulkoilusta, koska nyt just ei ehdi ja on ollut vähän kiire.

Annoin itseni tehdä töitä yömyöhään ja uhrasin työn alttarilla kaikki vapaapäivätkin. Ellei minulla olisi käsittämätöntä lahjaa saada unenpäästä kiinni ja nukkua kokonaisia öitä äärimmäisessä stressissäkin, en ehkä olisi tolpillani ja järjissäni juuri nyt.

Meinasin pillahtaa itkuun, kun yhtäkkiä kevätauringon valjetessa minullekin valkeni, millainen mulkku olen ollut omaa kehoani kohtaan.

Lue lisää Pitääkö sinutkin huostaanottaa?

Vaikka olet nainen?

Mielipiteeni repeää ihan juuri kahtia.

Yhtäältä olen todella onnellinen, että viime päivinä on vatvottu tasa-arvokysymyksiä hashtagin #vaikkaolennainen johdolla. Julkisuuteen ilmaantui Laura, jota oli kohdeltu pöyristyttävällä tavalla, kun hän oli hakenut suomalaiseen metsäjättiin kesätöihin. Tarina synnytti kiivaan ryöpytyksen, jossa puitiin, onko oikein kieltäytyä ottamasta naista haastatteluun, koska hän on nainen.

On ehdottomasti hyvä, että yhteiskunnan piintyneisiin asenteisiin ja sukupuoleen tuijottavien jääräpäiden änkyröintiin puututaan. Epäkohdat on hyvä tuoda esiin ja niistä on tärkeää puhua julkisesti, avoimesti ja järkevästi.

Lue lisää Vaikka olet nainen?