Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Miten niin tämä ei muka tule tänään valmiiksi?

Miten niin tämä ei muka tule tänään valmiiksi?

Olen äärimmäisen huono sietämään keskeneräistä työtä. Se on luonnollisesti yhtä paljon siunaus kuin se on kirouskin. Ilta-aurinko on alkanut laskea jo aikaa sitten ja silti minä ehdotan kummitädille, että josko kuitenkin haravoitaisiin tämä pelto loppuun. Eihän tätä nyt enää niin montaa kymmentä metriä ole jäljellä…

Muuttolaatikot on aina käytännössä päivässä, parissa purettu. Puu-urakat tehdään kerralla liiteriin. Auringonpistoksen seurauksena saatan oksentaa koko seuraavan yön, mutta kun on kerran aloitettu, niin nurmikko leikataan kyllä todellakin loppuun asti.

Mutta ne uunipellit?

Lue lisää Miten niin tämä ei muka tule tänään valmiiksi?

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Mitä eroa on pelolla ja demonilla?

Mitä eroa on pelolla ja demonilla?

Pelko on ihmiskehon normaali reaktio, selviytymisstrategia. Sen tehtävä on valpastuttaa. Herää nainen, nyt tarkkana. Jotain vaarallista voi tapahtua, ellet ole juuri nyt varuillasi. Pelko on viesti.

Demoni sen sijaan? Se valehtelee.

Lue lisää Mitä eroa on pelolla ja demonilla?

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Hylis ja riittis kävivät kylässä taas tällä viikolla

Hylis ja riittis kävivät kylässä taas tällä viikolla

Elämässäni on kaksi demonia. Toinen käy kylässä harvoin, mutta on valtava. Syö tyhjäksi kaikki energiavarastot, viskoo järjestyksen pitkin seiniä ja lamaannuttaa minut kuin syödyksi tulemista odottavan saaliseläimen. Toinen vierailee luonani vähän väliä. Se ei ole ihan niin kookas, mutta se on sitkeä. Se juttelee ilkeämielisesti ja saa minut epäilemään ja epäröimään. Se imee ilon, uskon ja rakkauden.

Näistä ensimmäinen on hylätyksi tulemisen pelko ja jälkimmäinen on riittämättömyyden pelko. Olen antanut niille nimet hylis ja riittis.

Lue lisää Hylis ja riittis kävivät kylässä taas tällä viikolla

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Teko on yhdentekevä

Teko on yhdentekevä

Yksi päivä päässäni muljahti. Ymmärsin, kuinka tarkoitus- ja teko-orientoituneita olemme. Käytämme ihan käsittämättömiä määriä aikaa ja energiaa puhuaksemme siitä, mitä joku teki tai jätti tekemättä – sekä yllättävän paljon myös siitä, mitkä olivat ihmisen aikeet tekojen takana. Sehän on se kuuluisa tarkoitus, kun ne keinot pyhittää, vai mitä?

Jos asiaa kuitenkin tarkastelee tarkemmin, niin mahtaako teolla itsellään olla ihan yhtään mitään merkitystä? Entä, jos ne ovatkin ne seuraukset, joihin meidän pitäisi kiinnittää katseemme.

Lue lisää Teko on yhdentekevä

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kaikki mitä vastustat, you know

Kaikki mitä vastustat, you know

Tähän kuuluisi laittaa kulunut sitaatti Äiti Teresasta ja sodan vs. rauhan puolesta marssimisesta. Uumoilen, että tiedät sen laittamattakin (tai googlaat nopeasti salaa), joten voin mennä suoraan aiheeseen. Tämä minun ei-niin-surkeiden sekoamisteni sarja jatkuu ja nyt olen hurahtanut hyväksyvään lempeyteen.

Vastustamalla pahenee

Olen siis viimein havainnut todeksi sen, minkä viisaat ihmiset ovat tienneet aina: vastustamalla pahenee. Elämässäni pitkään vaikuttanut Hanna tapasi aina tokaista minulle, että ”älä hytise, syleile kylmyyttä”, kun hampaat loukkua lyöden ja huulet sinisenä tärisin pakkasessa. Ai että se vitutti. Ai että kuinka oikeassa hän olikaan.

Lue lisää Kaikki mitä vastustat, you know

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Varo hopealuoteja ja yhden totuuden messiaita

Varo hopealuoteja ja yhden totuuden messiaita

En tiedä mistä nauttisin enemmän, kuin hurmaantumisesta. Hurmaantuminen on tietenkin äärettömän vaarallista, sillä pelkästään rakkaus ei ole sokea. Hurmion lähinäkö on myös aivan olematon. Yksi hurmion sivuvaikutus on haloefekti, joka saa aikaan sen, että hetken aikaa tämän maan päällä tallustaa olento, joka tuntuu mie-let-tö-män ylitsepääsemättömältä.

Romanttisessa mielessä mieletön ylitsepääsemättömyys näyttäytyy siten, että toista ei voi lakata ajattelemasta edes unissaan. Hänestä ei kerta kaikkiaan meinaa päästä millään yli, useimmat eivät haluakaan. Kun kaksi ihmistä ei halua päästä yli toisistaan, niin sitä kutsuttaneen parisuhteeksi.

Mutta oletko koskaan kokenut platonista hurmiota? Se se vasta hurja kuvio onkin.

Lue lisää Varo hopealuoteja ja yhden totuuden messiaita

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Onks mun aina pakko?

Onks mun aina pakko?

Hypoteettinen skenario: Minä suutun jostakin, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä painelen perähuoneeseen selvittämään tilannetta ja asia saadaan sovituksi.

Menee tovi.

Minä suutun, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä painelen perähuoneeseen selvittämään tilannetta ja asia saadaan sovituksi.

Kuluu tovi.

Minä suutun, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä painelen pitkin hampain perähuoneeseen selvittämään tilannetta ja asia saadaan sovituksi.

Vierähtää tovi.

Minä suutun, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä painelen pitkin hampain ja koko matkan itsekseni jupisten perähuoneeseen selvittämään tilannetta ja asia saadaan sovituksi.

Hujahtaa tovi.

Minä suutun, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä raivoan keittiössä, että se en kyllä jumalauta ole taas minä, joka menen tätä tilannetta perähuoneeseen selvittämään.

Lue lisää Onks mun aina pakko?

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Ai että mä olen seonnut

Ai että mä olen seonnut

Muistatteko noin vuosi sitten, kun kerroin tajunneeni olleeni itseäni kohtaan monta vuotta ihan totaalinen mulkku? Sitä tietysti luulisi, että tämä tajuaminen olisi ajanut jonkinlaiseen muutokseen, mutta ei. Tiedosta harvoin seuraa toimintaa. Vaadittiin vielä yksi vuosi mulkkuutta ja kymmenkunta oivallusta, ennen kuin mitään tapahtui.

Ja sitten kyllä tapahtui senkin edestä

Lue lisää Ai että mä olen seonnut

Kirjoitettu 2 kommenttia artikkeliin Sanat luovat todellisuuden

Sanat luovat todellisuuden

Olen pitkään, todella pitkään, siis aivan liian pitkään, pyöritellyt päässäni artikkelia kielen vallasta. Olin saanut aikaiseksi pelkän ingressin, joka meni näin: ”Ampumalla sinua päähän, lopettaisin luultavasti maallisen taipaleesi. Ampumalla päähäsi ajatuksia, minulla on valta muuttaa maallisen taipaleesi kulkua. Näistä jälkimmäinen on nähdäkseni tuhoisampaa.” On selvää, että yritin syödä elefantin.

Aamulehden avauksesta seurannut paskamyrsky on kuitenkin tuonut diskurssianalyytikon minussa jälleen aiheeni äärelle, tällä kertaa tosissani ja väkisin. Yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että sillä on merkitystä, millaista kieltä käytämme.

Lue lisää Sanat luovat todellisuuden

Kirjoitettu 1 kommentti artikkeliin Ei mutan muttaa

Ei mutan muttaa

En välttämättä sanoisi, että kulunut 12 kuukautta olisi ollut elämässäni helppo, mutta se toi mukanaan oivalluksia. Ensin niitä heiteltiin minulle lempeästi. Kas tässä, ota koppi. Sitten niitä alkoi tulla vähän rivakammalla tahdilla. Nyt on kuin istuisi tenniskentällä oikosulkuun menneen pallonsyöttökoneen edessä, housut punaisessa pinnoitteessa, naama mustelmilla.

Alright, elämä, I get it. Sulla on asiaa.

Näistä päin turpavärkkiä singahtelevista elämänopetuksista kouraan on tarttunut yksi erityisen väkevä, jonka haluaisin jakaa teidän kanssanne. Se menee näin.

Minä olen vastuussa. Minä vain olen.

Lue lisää Ei mutan muttaa